Muistoi: Laibach eilen, messiaanisessa valossa Vlad Dracula. Helsingissä 27.03.2012
Laibach eilen, messiaanisessa valossa, oi sinä, Vlad Dracula. Laibach Helsingissä 27.03.2012, osa zwei. Mikä on Se spektri / prisma / pyhä kolmio / jonka läpi tulee kaikki värit, vai pimeys, SPECTRE, Bondin arkkivihollinen. Ja sitten, grafiikkaa, se on vanhaa, darker side of the Moon, Pink Floyd, ja sitten Vlad Tepes joka suojelee maatansa hyökkääjiltä, barbaareilta.. Ja välispiikit, no siegheiling here, ja kuva ja peilikuva joka monistuu loputtomiin ja Tati joka on ennestäänkin sekaisin tässä modernissa maailmassa niin pyörii edes takasin... Tito, Tati ja mikä muu?
Upeeta, upeeta, edellinen kerta, vai ensimäinen kerta, oli Tavalla vuonna 2006, välissä Nosturit. Mikä spektaakkeli, multimediassa lähemmäksi abstraktia ja kryptisyyttä, selkeän graafista, musta valkea harmaa, pirstaleista, särmäistä...
Think negative! Spectre usutti kaksi tahoa sotimaan, mutta miksi? Toisaalta - whistleblowersit ja leaksit mutta toisaalta nykyajan hitlerjugend.
Milloin puhalletaan peli poikki natseilta, ja pistetään pillit taskuun?
Eli leffan, Laibach-dokun nimeltä Liberation Day tiiraamista kera suht orikinaalin jäsenen Ivan Novakin kanssa Korjaamolla 2017 Night Visions festareilla. Hän joi tavattoman hyväntuoksuista punaviiniä. But i nerver drink. Wine.
#LiberationDay w/ #IvanNovak @Laibach at @korjaamohki @nightvisionsff
Me tulimme. Rauhan asialla. Muistaakseni Tavastialla. Tai Nosturissa. Yhteisenä nimittäjänä Iron Sky leffan soundtrack. Laibachin tuoreimmalla Korjaamon keikalla ei saanut valokuvata, tiukka oli linja kuten Pohjois-Koreassa. Näin orkka ja taideyhteisö Laibach sai keskittyä vain Zarathustran antamiseen ja yleisö vastaanottamiseen. Milan Fras oli pukeutunut 70-luvun leveäkauluksiseen verenpunaiseen lakkatakkiin ja -housuihin hyvin Vlad Țepeș -tyyliin, ja kaiken huipuksi hän haisteli yleisöä, kuten minua, aidon vampyyrin, muodonmuuttajan tai ihmissuden tavoin. Mutta tämä vuoden 2012 keikka oli Iron Skyn OST hengessä: We came in peace. Kuinka naurettavalta voi kuulostaa alkuperäinen Across the Universe, mutta jollain ilveellä Laibachin versiona sitä hiljentyy kuuntelemaan, ja huomaa eri tasoja, mm ironian. Hurskahtelun mahtipontisuuden. By © Satu Ylavaara Photography 2012:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.