© Satu Ylavaara Photography 2018
Tapaaminen, ja symbioosikin, jossa pohdittiin miksi nykyinen kylmä valo joka ei tuo tuskan hikeä soittajan hipiälle saa myös äänen kuulostamaan huonommalta ;= jos se nyt mitenkään on mahdollista.... No pain, no gain...
Mitä eroja on analogisella kaudella ja digitaalisella, miten esim puhelinta voi käyttää taiteen tekemiseen ja piisien - se on yksi väline muiden, vanhempien joukossa. Miten soutaa, huopaa, luovia pirstaleisessa modernissa digitaalisessa viidakossa, jossa on niin paljon eri mahdollisuuksia, tehdä eri versioita, ja aina voi varmuuskopioida, ja jakaa...
Pojilla oli sopivasti perspektiiviä taiteensa tekemiseen, sekä tarvittva ironia, välillä oltiin kuin stand up showssa jossa on oikesti hauskaa, lohkaisuja, anekdootteja, jakamista ja yllätyksiä.
Birdyn studiotarina kuultiin ja nähtiin viideosta harvinaisia pätkiä. Minulle tuo piisi Birdy on niin kuin itkuvirsi, positiivisesti, kylmät väreet tulee pohkeisiin, ja muualle. Samalla siinä on barokin haikeutta, jotain joka on mennyt, sitä ei saa enää takaisin, mutta myös vaudevillen hassuttelua sekä charlestonin askeleita. Kuultiin mistä piisesitä ja riffeistä Frankenstein koostui -ja sehän on sopivaa kun paroni Frankenstein itsekin tykkäsi koota täydellisen teoksen eri lähteistä ja tähteistä ;)
Keräset muistelivat pyynnöstä mikä oli ensikosketus rockenrolliin, joka oli P-K:lla Slade, jonka laulajan syystä leikkasi itselleen Slade-otsatukn - toooosi lyhyen. Niin minäkin joskus, mutta meillä oli levyhyllyssä vain Sladest, hitit. Sladelta kuultiin Move over, joss on niin komeat basso ja tietysti kitara, joka teki P-K:hoin vaikutuksen. P-K näki Sladet Kuusrockissa 80-luvun alussa, minä näin Sladen vasta 90-luvulla Mustikkamaan ikimuistoisella juhannusfestarilla. Siihen aikaan ei festareita järjestetty hautausmaalla kuten nykyään... Kröhöm.
Pistepirkkojen eka levy minulla oli Piano, rumpu ja kukka. Eka keikka oli ikimuistoinen Yölinjalla Tamperella, nääs 1988. Ellei sitten Ilokivessä aiemmin. Vähän tuli mieleen Marxin veljekset oopperassa tai kilpa-ajoissa... Huikea musiikkitapahtuma, jossa ollaan jonkun harvinaisen, herkän, primitiivisen, raa´an, ja samalla tutun, nostalgian, mutta myös tulevaisuuden äärellä, ja se on jaettavissa. Meille kaikille ulkopuolisille oman tien kulkijoille oursidereille...
osan hetkiä myös viideoin:
Vuoden ihanin, friikein, kivoin & opettavaisin taiteilijatapaaminen #22Pistepirkko poppoon broidikset #PKKeränen & #AskoKeränen #Artova|n häppeningissä #Arabianrannankirjasto pic.twitter.com/cQB8lGcGhv— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. elokuuta 2018
Asko ja P-K Keränen: Ilta kirjastossa, osa 1: https://t.co/rby4GkkuF2 käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 22. elokuuta 2018
Asko ja P-K Keränen: Ilta kirjastossa, osa 2: https://t.co/q3XqlKrxsb käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. elokuuta 2018
Asko ja P-K Keränen: Ilta kirjastossa, osa 3: https://t.co/KsSCFpLi4j käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. elokuuta 2018
tapaaminen, ja symbioosikin, jossa pohdittiin miksi nykyinen kylmä valo joka ei tuo tuskan hikeä soittajan hipiälle saa myös äänen kuulostamaan huonommalta ;= jos se nyt mitenkään on mahdollista.... No pain, no gain... Mitä eroja on analogisella kaudella ja digitaalisella, miten esim puhelinta voi käyttää taiteen tekemiseen ja piisien - se on yksi väline muiden, vanhempien joukossa. Miten soutaa, huopaa, luovia pirstaleisessa modernissa digitaalisessa viidakossa, jossa on niin paljon eri mahdollisuuksia, tehdä eri versioita, ja aina voi varmuuskopioida, ja jakaa... Pojilla oli sopivasti perspektiiviä taiteensa tekemiseen, sekä tarvittva ironia, välillä oltiin kuin stand up showssa jossa on oikesti hauskaa, lohkaisuja, anekdootteja, jakamista ja yllätyksiä. Birdyn studiotarina kuultiin ja nähtiin viideosta harvinaisia pätkiä. Minulle tuo piisi Birdy on niin kuin itkuvirsi, positiivisesti, kylmät väreet tulee pohkeisiin, ja muualle. Samalla siinä on barokin haikeutta, jotain joka on mennyt, sitä ei saa enää takaisin, mutta myös vaudevillen hassuttelua sekä charlestonin askeleita. Kuultiin mistä piisesitä ja riffeistä Frankenstein koostui -ja sehän on sopivaa kun paroni Frankenstein itsekin tykkäsi koota täydellisen teoksen eri lähteistä ja tähteistä ;)
Keräset muistelivat pyynnöstä mikä oli ensikosketus rockenrolliin, joka oli P-K:lla Slade, jonka laulajan syystä leikkasi itselleen Slade-otsatukn - toooosi lyhyen. Niin minäkin joskus, mutta meillä oli levyhyllyssä vain Sladest, hitit. Sladelta kuultiin Move over, joss on niin komeat basso ja tietysti kitara, joka teki P-K:hoin vaikutuksen. P-K näki Sladet Kuusrockissa 80-luvun alussa, minä näin Sladen vasta 90-luvulla Mustikkamaan ikimuistoisella juhannusfestarilla. Siihen aikaan ei festareita järjestetty hautausmaalla kuten nykyään... Kröhöm. Pistepirkkojen eka levy minulla oli Piano, rumpu ja kukka. Eka keikka oli ikimuistoinen Yölinjalla Tamperella, nääs 1988. Ellei sitten Ilokivessä aiemmin. Vähän tuli mieleen Marxin veljekset oopperassa tai kilpa-ajoissa... Huikea musiikkitapahtuma, jossa ollaan jonkun harvinaisen, herkän, primitiivisen, raa´an, ja samalla tutun, nostalgian, mutta myös tulevaisuuden äärellä, ja se on jaettavissa. Meille kaikille ulkopuolisille oman tien kulkijoille oursidereille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.