Michael Monroe on aina kesäkunnossa ja -fiiliksissä. Hikinen Tavastia, ja lattia notkui jo 1. biisin aikana. Keikalla esiteltiin uutta levyä kuin myös mainioita Demolition 23, Stooges kuin Hanoi -rallejakin, aiempien MM viisujen kanssa. Herra Monroe piti palopuhheen uudesta levystä, johon voisin jatkaa: siis levy, älppäri, albumi, lp, vinyyli, cd, kasetti, kosteteltava levy, paketti, jossa kannet, taiteellinen suunnittelu, sanat, yhteiskuvat, rajut ilmeet, hassuttelukuvat, yhteistoiminta fänien kanssa, ja kaikki; siis oikea levy verrattuna virtuaaliin.
Uusi levy tuo kaikuja niin Dollseista, L.A.M.F.sta kuin muistakin mainioista matkakumppaneista, se on yhdeistelmä muistelevaa haikeutta, aikaa, kun asiat oli aitoja, ja itse tehtyhjä, ja oltiin vähän pöhköjä ja ylpeitä ja ennen kaikkea omia itsejämme. Jännä yhdistelmä iloa ja surua, vuosi 2016 on ollut tähän asti, niin musiikissa kuin elokuvissa hyvästien jättöä. Mutta niin on Hanoi Rocks vuosienkin aikana ollut monenlaisia kohtaamisia ja luopumisia.
Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet
Itse inhoan sekä juutuupia spötifytä, kuinka vastenmielisiä mainoksia sieltä tulee, sietämättömiä ääniä, jotka kummatkin on miksattu täysille - oikea musiikki on niin pienellä, mutta täysin epäeettiset ja seksistiset mainokset ovat täysillä ja pilaavat kaiken, ja saavat sellaisen raivon pintaan, että Aku Ankan tai Homer Simpsonin raivo on pliisua rinnalla - hell has no fury like feminist with compjutR with bad wi fi and disgusting adverts too. Actually my wifi is cool ;) Mutta kuuntelen etukätteen kummastakin palvelusta erinomaista musiikkia jne, jotka nostavat sfääreihin. Mutta mainokset pilaavat liian kovalla äänellä. Ja kuinka vastenmielisiä jingleä, räppiä ja muuta sietämätöntä kertakäyttöjumputusta. Ja mitä levyjä esitellään: paskaa, skeidaa, köntsää. Listapaskaa, kertakäyttöä. Mutta. Olen onnellinnen koska minulla on hyvä tuuri, olen usein voittanut Hanoin tai Monroen cd:n hopeatussinimmareilla arpajaisista tai saanut japanilaisen version tms. Joistakin on monta versiota.
Sen ymmärrän että tehtaillaan kertakäyttöpaskaa jumputusta jotta suuri yleisö ostaa, jotta olisi mahdollista paremman musiikin pienen kenties kuulijakunnan saada kätösiinsä hyvä levy - jos sitä ei ole varaa muuten tehdä? Miksei jokaisessa omakotitalossa voisi olla takkahuoneen vieressä studeio? Ei ihan Frank Zappa -luokkaa..
Lainaus: William Congreve: "Heaven has no rage like love to hatred turned, Nor hell a fury like a woman scorned," vrt hell hath no fury like a woman scorned - Wiktionary:stä.
Mutta käytän näitä palveluja kuten radiota. Saahan ne kiinni.
Jos joku ääliö ulisee, että ilmaiseksi musiikkia, niin katsoisi kuinka näinä vuosikymmeninä rahoja on uponnut niin levyt, keikat kuin lehdetkin (OK, Suosikki, Soundi, huokaus, ulkomaan lehdet, ), Oriental Beat nuottivihko, Hanoi Rocks fan club, Hanoi Rocks fanzinet, erikoispainokset, T-paidat 1980-luvun alusta lähtien ( myös Pelle Miljoona colleget )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.