Eilinen oli koleaa marraskuista post-punkkia, synkistelyä ja Kleopatran silmämeikkiä, ja vihdoinkin, ja pitkästä aikaa Helsingissä miehiä, mustahuulia. Tarkemmin jaoteltuna kaksi mustaa ja yksi karmiininpunainen. Huuli ja puna. Tuupaten täynnä oleva Juttutupa henki sitä poikkitaiteellista iloa, ja keksimistä jota viimeksi oli 1979. Toisaalta ristiinpukeutuneet shamanistit ovat johdattaneet transsiin jo tuhansien vuosien ajan, mikäs siinä. Tätä on tutkinut ihminen, joka porautui Ziggy Stardustiin, josta löysi yhtymäkohtia cross-dressing shamanism. Suomalaiset ovat ämpärikansaa, ämpäristä saa hienoja rumpuja, samoin kurkkupurkeista. Viime vuosina on ollut aika tylsää, miehet eivät enää meikkaa miestenhuoneissa vaan ovat niin saakelin poroporvareita ja ahdasmielisiä. Onneksi on tämä orkka ja Kansallisteatterin Riku 3 ja Mestari ja Margarita. CW01, CW02 ja CW04 voivat esiintyä hyvin industriaalissa tilassa, jossa pitkät varjot heijastuvat seinille ja kattoon pahaenteisesti pienessä klubissa, ja myös ulkosalla, aavikolla, lähellä transsia. Niin kuin Kuun kamaralla, tai jonkun tuntemattomamman planeetan, jossa noitamainen taustalaulu kaikuu... Varsinainen Suomi 100 eli noston arvoisia hetkiä ja taiteilijoita. Kaikkihan tämän jo tietävätkin, mutta minä löisin ritariksi. Ai suomessa ei lyödä ritariks. No sitten vaikka sukkanauharitariksi. Tai sukkahousu- ;)
kuvat / photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:.
CW:T Flickrissäni:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. marraskuuta 2017Cleaning Women at Juttutupa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.